Puoltoista vuotta opiskelleet sairaanhoitajaopiskelijat kiersi tänään meidän tekemillä ensiapurasteilla. Meillä oli aiheena hoitoelvytys. Kahdeksasta ryhmästä olisin päästänyt yhden läpi. Toiset tappoi "potilaan" omalla toiminnallaan ja toimimatta jättämällä. Miten on voinut painelukin unohtua niin tehokkaasti? Se on kuitenkin se elvytyksen helpoin (ja tärkein!!) osa. Toiset paineli sivusta, toiset apinan raivolla, suurin osa väärästä paikasta. Olis kyllä Paavo-parka tukehtunut omaan oksennukseen, jos oliskin hengittänyt. Lääkehoidosta en viitsi edes mainita. Ollaankohan me yhtä onnettomia? En ainakaan halua uskoa. Meillä toimii kyllä ryhmätyöskentelykin paaaaljon paremmin.


(Kuva: www.turvatieto.net)

Olin jo ihan varma tänään, että menkat alkoi. Ei. Ei alkanu. Tänään on jo kp 40... Ärsyttävintä tässä on se, että ehtii jo kuvitella olevansa raskaana, kun ne menkat viivästyy kaikista hormoneista huolimatta. Viime kierrossa sama juttu. Mutta oikeesti, jos ei maanantaihin mennessä ala, lähtee tältä tytöltä mopo käsistä. Tuo etuvarustus on kuitenkin ollut jo sen verran kauan niin kipee, ettei oo tosikaan. Onhan mulla yleensäkin ennen menkkoja sen kaks viikkoo, nyt on ollu vajaat, mutta ei ihan näin kipeet... Ja oudosta kohdasta. En oo tuolle toiselle kuumeilijalle mitään uskaltanut sanoa. Oon kyllä aika pöljä, kun jollain lailla suojelen sitä pettymyksiltä, en halua kertoo sille mitän "oireita", ettei se pety sitten kun ne menkat kuitenkin alkaa. Sitten vaan haudon niitä ajatuksia itsekseni ja ahistun.


Ajattelin elvyttää oman mielenterveyteni jossain vaiheessa henkiin. En vaan tiedä miten.