Äitin innoittamana aloitan uudestaan. Poistin kaiken vanhan roskan, aloitan puhtaalta pöydältä. Saa nähdä, annanko koskaan kenellekään tätä osoitetta.

Voi olla, etten halua kaikkea jakaa kaikille. En tiedä. Toisaalta olis tarve kertoa, toisaalta tuntuu etten osaa. Tai halua. Että toiset huomais mun vajavaisuudet. Että en pysty. Että mussa on vikaa. Tiedän toisaalta, että maailmassa on niitä, jotka ymmärtää, jotka tietää tämän tuskan. Mun lähipiirissäkin on (ollu) ainakin yks. Sain tietää aika vasta. 

Tänään on ollu vähän huonompi päivä. Masentaa, ahistaa. Se alko jo eilen illalla. Nyt se on jo vähän menossa ohi, onneksi. Toivon, että huomenna menee jo paremmin. Tai sitten se iskee uudestaan.

Niinpä niin, tiedän että meitä on paljon. Tästä ei vain puhuta. Me ollaan Tahattomasti Lapsettomia.