Olen nyt kahta viisaudenhammasta köyhempi. Olisin saanut ne itselleni muistoksi (!!!), mutta olin kiltti ja lahjoitin ne opetus- ja tutkimuskäyttöön. Saavat nyt paikkailla minun kauniita irtonaisia hampaitani.

Poski ja kieli on vielä ihan turtana. Pelottaa kyllä kuinka kamalia kipuja ilmenee, kun puudutus lakkaa... Ei se kiltti ihana hammaslääkäritäti onneksi joutunut poraamaan ollenkaan, nostamalla ne melkein lähti molemmat. Alahampaan päältä piti vähän leikata limakalvoa, siihen tulikin sitten yksi tikki. Elämäni ensimmäinen!

Jotakuinkin paljon helpompi operaatio kuin pelkäsin. Hienoa!