Niin se talvi tuli takaisin sopivasti maanantaiaamuksi. Muutenkin oli niin harvinaisen huono aamu, mikään ei huvittanut, ahisti ja masensi. Ja kouluun... lintasin pari ekaa tuntia, mutta kuus jäi silti vielä jäljelle. Miten on motivaatio taas niin hakusessa?

Kuume on kova. Koirakuume tällä hetkellä ehkä jopa kovempi kuin vauvakuume. Huomasin, että lähistöllä yks isovillakoiranarttu kaipais sijoituskotia. Mun kotiin kyllä vielä koira mahtuis, mutta miehen kotiin ei. Ja samassa asunnossa kuitenkin asutaan. Kaipaan ihan hirveesti lenkkikaveria ja harrastuskaveria. Mulla on kauhee palo agilityyn ja tokoon, mutta koira puuttuu! Ymmärrän toki miestäkin, kun oon niin tuulellakäyvä, ettei se voi tietää oonko nyt tosissani vai en. Mutta hei, oon odottanut koiraa talouteeni siitä asti, kun 16-vuotiaana lähdin kotoa. Ei mikään ihan hetken mielijohde, vai mitä?

Vauvakuume taas... mitä siitä sanoisin? Kp on nyt kai 10. Ovulaation metsästyksen ajattelin alottaa taas tällä viikolla. Päätin, etten lopeta tikuttelua tässä kierrossa ku vasta sitte, ku menkat on jo alkamassa. Viime kierrossakin taisin ovuloida vasta joskus kp 26, vaikka en uskonu sen olevan enää edes mahollista. Jotenkin nyt on tässä kierrossa toiveet tosi korkeella, mutta samalla en jaksa uskoa yhtään, että ilman apuja raskauduttaisiin. Soittelen varmaan lääkäriaikaa piakkoin... jos saan aikaseksi. Tuntuu niin epäonnistuneelta, jos pitää lääkärin meille vauva tehdä. Haluaisin omin neuvoin lapsen saada. Mutta tätä se nyt vaan on. Se on otettava se, mitä annetaan.

1530107.jpg