Olipas viikko. Ihan poikki.

Hoidin koko viime viikon samaa potilasta, se kuoli tiistaina. Olin paikalla kun se veteli viimeset henkäyksensä. Rauhallinen kuolema, eikä ainakaan tarvi enää tuntea kipua. Se oli mun ensimmäinen kuollut potilas. Vieras ihminenhän se mulle oli, mutta oli se silti aika raskasta. Hoidin sitä kuitenkin melko pitkään. Jotenkin en olis uskonut, että se vaikuttaa muhun niin voimakkaasti, mutta ei sitä näköjään voi tietää.

Kuolema ilmiönä on kyllä aika jännä. Se, miten elintoiminnot vaan loppuu. Jokainen hengenveto voi olla viimenen. Sydän lakkaa lyömästä. Olin yllättynyt, kuinka nopeasti ihonväri muuttuu kuoleman jälkeen. En yhtään ihmettele, että jotkut uskoo sieluun - ihminen ei näytä enää itseltään, kun kuolee. Jäljelle jää pelkkä kuori. Vaikka tuo mun potilaskin nukkui viimeset päivät, silti jotain persoonasta oli olemuksessa jäljellä. Kuoleman jälkeen se hävisi. En tiedä mikä se sitten on, sielu vai aivotoiminta. Elämä.


Niinpä niin. Nyt on aika vetäytyä ansaitun viikonloppuvapaan viettoon.