Hiljaista on. Ei ole tullut päiviteltyä blogia, kun mitään ei ole tapahtunut. Tai no, oon tällä viikolla tiputtanut läppärini lattialle, rikkonut yhden lasin, kun se tipahti, kolhinut sormiani pöydänkulmiin, tiputellut kirjoja kaupassa hyllystä... Hyvä viikko? Läppäri kuitenkin toimii ja lasikin oli lähdössä kirpparille, joten mitään suurta vahinkoa ei tapahtunut.

Ens viikolla olis neljä tenttiä, joihin pitäis jaksaa lukea. Tai yhteen en ajatellut lukevani, se ehkä menee läpi ilmankin. Ruotsin suullinen tentti olis huomenna ja kirjallinen keskiviikkona. Sanoja pitäis siis opiskella. Mulla on kaiken lisäksi taas menossa sellanen kausi, etten tiedä, onko tää nyt mun ala vai ei. Tiedän kyllä, että se taitaa taas olla mun kyllästymistä, kaipaan vaihtelua. Elämä on kulkenut samoja ratojaan jo yli vuoden, joten mua kyllästyttää. Toivon, että se koiranpentu tois tarpeeksi vauhtia, eikä meidän ehkä tarvis muuttaa uuteen paikkaan mun vaihtelunhalun perässä. Minä tosin oon haaveillut jo muutosta Etelä-Pohjanmaalle, mutta mies jarruttelee. Ehkä ihan hyvä. Kyllästyisin kuitenkin taas. Miten tästä levottomuudesta pääsis eroon?

Loppuun vielä kanikuva. Miten voi kanilla olla noin pitkä häntä?

Arvatkaapa, kuinka pitkä se on! Me on mitattu se. :)