Tähän väliin olis hyvä aika lapsen tulla, ajattelee itsekäs Veera. Jos nyt just tulisin raskaaksi, niin laskettu aika olis lokakuun alussa, eikä mun tarvis mennä syksyllä kouluun. Saisin pidettyä välivuoden koulusta, ehkä sitten jaksaisin taas jatkaa. Harmi vaan, kun meidän tilaus ei oo tainnu mennä perille, tai sitten sitä ei vaan käsitellä. Meneekö haikaratilaukset jonkun viraston, esim. Kelan, kautta? Sitten ymmärtäisin tämän viivyttelyn ja sen "myönnetään, ei myönnetäkään" -touhun.

Tähän tämänvuotiseen vuosiahistukseen on tuntunut liittyvän enemmän murhetta ja masennusta ku yleensä. Kai tämä pysyis kurissa, jos koko ajan tekis jotain, ei pysähtyis hetkeksikään. Ei ehtis ajatella kuinka paljon oikeesti ahistaakaan. Tuntuu, että mikään ei oo kohillaan, jokainen palanen on vähän vinksallaan, osa palasista puuttuu. Ja kun oikeesti asiat on ihan hyvin, mulla on hyvä mies, asunto, koira tulossa... Siitäkin saa sitten tuntea syyllisyyttä, kun ei osaa nauttia siitä mikä on hyvin. Olisinko oikeasti yhtään ehjempi, vaikka saisin lapsen, sen puuttuvan palasen? Pää saattaisi olla ihan yhtä sekaisin, ehkä vielä enemmänkin.

Millä sitä sitten piristäis itseään? Voin teidän iloksenne ehkä kertoa tosi tehokkaan laihdutusvinkin. Päivässä saa kilon poistumaan, kun syö Läkerol Dents -paketin tyhjään mahaan. Se poistaa tehokkaasti nestettä ja kuona-aineita. En suosittele ennen teatteriin menoa, esityksestä nauttiminen saattaa häiriintyä mouruavan mahan takia. Vessajonot saattaa lisäksi olla liian pitkät väliajalla. Nauttiminen kannattaa siksi ajoittaa viimeistään kolme tuntia ennen näytöksen alkua. Tätäkään laihdutustapaa ei välttämättä kannata jatkaa päivää kauempaa...

Tämäpä tällä kertaa, nyt mun täytynee palata velvollisuuksien pariin, eli lukemaan iltapäivän tentteihin. Oon tosi motivoitunut ja innostunut! En haluais tehdä mitään muuta! Tentteihin lukeminen on mukavaa! Kaikki ne asiat on tosi mielenkiintosia! Koulu on ihanaa! Mahtavaa! Parasta! (Itsesuggestio on pop!)