Kiitos onnitteluista! Niinhän siinä kävi, että oma arvaus oli oikein. Olis pitäny veikata vähän aikasemmaksi. :D

Keskiviikkona mentiin siis aamulla käymään yliaikaiskäynnillä, otettiin kuitenkin varmuuden vuoksi sairaalakassi mukaan, jos vaikka sattuis niin hassusti että haluavat käynnistellä. Vauvalta otettiin sydänäänikäyrää ja lääkäri ultras ja teki mulle sisätutkimuksen. Kohdunsuu oli kahdelle sormelle auki ja kanavaa jäljellä sentti-puoltoista. Lääkäri teki käynnistyspäätöksen, kun kohdunsuu oli kuulemma niin "herkullinen". :D Siitä sitten lähdin osastolle, mies lähti vielä töihin, kun osastolla on se vierailukielto. Ja eihän sitä tiennyt kuinka kauan käynnistelyssäkään menee. Kymmenen aikaan sain ekan käynnistystabletin puolikkaan. Muutama vähän tuntuva supistus siinä tuli, mutta ei piirtyny edes käyrille, kun niitä ajettiin. Yhdeltä alko ihan nurkan takaa säännölliset ja kipeät supistukset heti kolmen minuutin välein. Kahden aikaan olis pitäny ottaa toinen puolikas tabletti, mutta synnytys oli jo niin hyvin käynnissä, ettei tarvinnut. Kohdunsuu oli auki 3 senttiä, kanava melkein hävinnyt. Kolmen aikaan pyysin päästä salin puolelle, olin jo sen verran kipeä. Soitin miehelle, että lähtee vähitellen töistä sairaalaa kohti.

Mut sitten valmisteltiin siinä rauhalliseen tahtiin supistusten välissä ja sitten saliin, johon päästiin 15.45. Mies siellä jo odottelikin. Ajettiin taas vähän sydänääni- ja supistuskäyrää, minkä jälkeen pääsin ammeeseen lillumaan. Vesi autto kipuihin aluksi tosi hyvin, mutta tunnin jälkeen olin taas jo niin kipeä, että ei mitenkään päin oikein voinut olla. Kätilö ehdotti kohdunkaulanpuudutetta, kun toivoin että epiduraalia en haluais. (Mainittakoon, että tässä vaiheessa olisin ollut valmis ihan mihin vain...) Kohdunsuu oli 7 senttiä auki, kun lääkäri tuli laittamaan puudutteen. Samalla vauvan päähän laitettiin pinni mittaamaan sykettä. Puudutteen laitto oli kyllä ehdottomasti kamalinta koko synnytyksessä, mutta kyllä se sitten oloa helpottikin. Loppuajan ennen ponnistusvaihetta istuskelin kiikkutuolissa ja hönkäilin ilokaasua. Vähitellen alko tuntua melkosen kovaa ponnistamisen tarvetta ja samalla vauvan syke tipahteli reilusti supistuksen aikana. Kätilö katto kohdunsuulle, täysin auki. Sitten ponnisteltiin, ensin kontiltaan, kun selällään ja kyljellään vauvan syke tipahti, kontillaan pysyi hyvänä. Vaikea oli kyllä niin ponnistella, mutta kyllä se siellä eteni. Lääkäri teki imukuppipäätöksen, joten siirryin selälleen jalat tuille. Siinä vaiheessa, kun lääkäri sai sen kuppinsa vauvan päähän ja valmis vetämään, olin kuitenkin jo ponnistanut pään ulos. :D Tiukassa se oli, ja niin oli hartiatkin. Episiotomia sinne kuitenki piti imukupin takia leikata ja kyllähän siinä tuli vähän lisädamageakin...

Istukka oli kiinni tiukasti, eikä olis halunnut irrota ollenkaan. Kätilö tiputti oksitosiinia, että kohtu supistelis, mutta kovasti sitä jouduttiin painelemaan, että istukka tuli ulos. Kohtu ei kuitenkaan supistunut ja vuoti reilusti. Mahan päällä oli koko ajan toinen kätilö painelemassa, joka painalluksella tuli kunnon lorahdus verta. Lääkäri tikkas alapäästä syvimmät vauriot samalla kun sitä kohtua yritettiin saada supistumaan. Onneksi se sitten suostui supistumaan ja vuotokin rauhottui. Verta ehti mennä kuitenkin 1,5 litraa. Kätilö teki viimeset kursimiset. Ei ne kuulemma laskenu paljonko tuli tikkejä, mutta sanoisin että tarpeeksi. Ei siinä tainnyt tuon vuodon takia leikkurireissukaan kaukana olla.

Synnytys oli siis aikas nopea, 1. vaihe 5h 50 min, 2. vaihe 15 min, 3. vaihe 20 min, yhteensä siis 6h 25 min.

Poika syntyi siis 9.12. klo 19.15. 49 senttiä, 3920 grammaa ja päänympärys 35 cm. Apgar-pisteet 8-9-9. Solisluu napsahti poikki vauhdikkaan ja rajun syntymän takia. Kätilö ihmetteli pojan kuivaa ja kuoriutuvaa ihoa ja lastenlääkäri päätti laittaa vauvan lastenosastolle tutkimuksiin. Sielläpä se poika on vieläkin, kun ne siellä tekevät terveestä lapsesta sairaan. Iho todettiin aivan täysin normaaliksi yliaikasen lapsen ihoksi, mutta halusivat seurailla olkapäätä, ettei siinä ole hermovauriota. Sitäkään ei ole, mutta tänään ne keksi jäädä seuraamaan pojan tuhisevaa hengitystä... Samanlaista oli ainakin naapurisängyssä nukkuvan äidin vauvan hengitys, joten en ymmärrä miksi niiden pitää väkisin keksiä terveestä lapsesta vikaa. Hengitys helpottuu tosi äkkiä keittosuolatipoilla ja hapetusarvot on koko ajan tosi hyvät. Toivottavasti pieni pääsis pois tuolta pian. Kamala ikävä on.

Minä tulin just kotiin, kun en halunnut enää jäädä katselemaan toisten vauvoja. Vointi on vielä vähän heikko, kun menetin niin paljon verta. Hb oli eilen aamulla 85. Jalkovälikään ei vielä ihan iskussa ole, joten rauhassa otetaan. Hukan ulkoilutukset on kyllä nyt täysin miehen heiniä. Hukka oli muuten tosi onnellinen, kun tulin kotiin! Sain hyvin sydämellisen vastaanoton. Piti ihan korvasta purasta, kun oli niin ihanaa. :)

Mutta semmosta. Teksti saattaa olla hieman sekavaa, mutta suotakoon se nyt mulle. Lähdetään vielä tänään käymään sairaalassa poikaa katsomassa. Pitäkää peukkuja pystyssä, että saatais huomenna hakea lapsi kotiin!