Lauantai-iltana teki mieli ommella jotain ja ajattelin kokeilla neliöliinaa. Oon kaipaillut jotain kassiinmahtuvaa kantovälinettä, ku trikooliinakin vie niin ison tilan laukussa. Kaupungilla käydessä oon pari kertaa kaipaillut ku pojalle on tullu kiukku kahvilassa kesken mun kahvinjuonnin... No, kankaita piti kaivella ja etsiskellä sopivaa kangasta ja tokikaan en ollut kutistanut sitä just oikeeta kangasta! Pitäis aina kutistaa ne heti kangaskaupasta tullessa. Inhottava kun ei voikaan heti ruveta ompelemaan kun on inspis. Nykyään kun ei oo ihan samalla tavalla aikaakaan ku ennen. Sainpa kuitenkin eilen ommeltua kun pojallekin tuli viihdyttäjä käymään. :)

Kannettava ei ollu oikein tyytyväinen tähän liinaan. En tiedä olisko se vielä vähän liian leveä eikä oikein tunnu hyvältä jaloissa, mutta katsotaan tottuisko se. Ei se tykännyt rengasliinastakaan. Ehkä se on tottumiskysymys vaan. En tiedä osaanko itsekään vielä sitoa tuota kovin hyvin. Ihan mukavalta tuo tuntuu kantaa. Jospa se poikakin tuohon tottuis vähitellen. (Onneksi kuvassa ei kuulu huuto. Olis aika iso ääni nimittäin. :D)