Kaikille lukijoille toivottelen oikein mukavaa ja onnekasta ja iloista uutta vuotta. Tämä vuosi oli mulle kyllä ihan paras, viime vuodenvaihteen toivomukset kävi kyllä toteen. Paitsi se vähemmän karkinhimoa... :D

Näin vuodenvaihteen kunniaksi on hyvä aloittaa uus blogi. En viitsi pojan elämää täällä julkisesti kertoa, kun se ei oo enää pelkästään mun elämää. Poitsu saa siis oman blogin, joka menee salasanan taakse. Halukkaat voi kysellä osotetta ja salasanaa sähköpostilla osotteesta veeran@windowslive.com. Sinne voin laittaa vapaammin kuviakin, kun en täällä viitsi niitä niin kovin esitellä. Tämä blogi jatkaa käsitöiden parissa, ainakin silloin kun saan niitä aikaseks. :) Ehkä joskus tulevaisuudessa täältä voi lukea myös seuraavan raskauden metsästyksestä... ;)

Nyt kuuntelemaan pauketta ja katsomaan, josko ikkunasta näkyis väriloistoa! Hyvää Uutta Vuotta!

Tällasessa paketissa lähti poika kotiin osastolta. Sain viimein siirrettyä kuvia koneelle.

Poika on varsin rauhallinen tapaus. Se ei turhia itkeskele. Maha vähän vaivaa, kun mun välilihahaavani otti ja tulehtu ja joudun siihen syömään antibiootteja. Pitäis käydä ostamassa maitohappobakteereja, jos ne auttais massun kipristelyihin. Yöllä tuo lapsi kyllä nukkuu (toistaseks ainaki!), viime yönä piti ihan herättää syömään. Tarkkana ollaan siis vielä syömisten kanssa, ei saa antaa nukkua yli neljää tuntia. Terveydenhoitaja kävi torstaina kotikäynnillä, poika painoi tasan neljä kiloa jo! Kotiutumispaino tiistaina oli 3866. Keskiviikkona käydään neuvolassa vielä ylimääräsessä painokontrollissa. Maitoa lapsi saa enimmäkseen tissistä, vähän pitää välillä antaa korviketta, kun ei voi olla ihan varma onko sillä nälkä vai haluaako vain imeskellä.

Hyvin meillä siis menee nyt, kun saadaan olla kotosalla. Voisin pitää vauvaa sylissä päivät pitkät ja tuijotella kun se nukkuu. On se vaan niin ihana.

Nyt ollaan koko perhe koolla. Ihanaa, ihanaa! Eilen oltiin ihan koko päivä osastolla, ja poika söi tosi hienosti tissistä ja vielä pullosta päälle. Hyvin se nyt herää nälkäänsä ilmottamaan. Siinä oli kai öisin ollut vähän ongelmia. Edelleen pitää herätellä vähintään neljän tunnin välein syömään, jos ei ite herää. Kello siis soimaan yölläkin... Nyt tuntuu, että maitoa tulee jo ihan hyvin, kun tissittelyn päätteeksikin saan vielä nännin päähän puristettua maitoa. Nukahtamiseen poju tarvii kans tissiä, kun se osastolla tottui tuttiin. Ajattelin kuitenkin, että parempi se on että imee tissiä ku tuttia... Saa samalla tilailla vähän lisää maitoa.

Fysioterapeutti kävi katsomassa kättä eilen, ja sanoi ettei tarvi pitää enää paidan sisällä turvassa, vaan sen voi pukea ihan normaalisti hihaan. Varovainen sen kans tietenkin pitää olla, ettei kovin revi. Hyvin on kuitenkin paranemassa.

Tämä päivä on kyllä mennyt ihan kokonaan poikaa ihaillessa. Nyt se tuolla nukkuu omassa sängyssään, kohta varmaan heräilee syömään. On se vaan niin ihana!

Vauva on edelleen sairaalassa. Mitään vikaa siinä ei ole, mutta se ei vaan syö niiden mittapuun mukaan tarpeeksi. Se ei tykkää syödä pullosta, kun siitä tulee liikaa maitoa ja nielee ilmaa. Niinpä maito laitetaan nenä-mahaletkulla... Tissistä se kyllä söis, mutta kun maito ei pääse nousemaan kunnolla, kun ei saa imettää tarpeeksi. Tänään sieltä jo tuli ihan hyvin, toivon mukaan huomenna vielä paremmin! Kotiin pääsee, kun syö hyvin. Kotiutuksesta puhutaan kyllä, että se tapahtuu pian, mutta tarkkaa päivää on vaikea sanoa. Eiköhän poika kuitenkin ens viikolla pääse kotiin.

Tuolla osastolla on kyllä kiva, kun siellä saa olla melkeen koko päivän. Vaaviakin saa hoitaa ihan rauhassa, hoitajat ei puutu tekemisiin paitsi pyydettäessä. Toki ne pitää kiinni niistä ruoka-ajoista ja -määristä, mutta niin niiden kai kuuluukin. Huomenna saadaan kylvetysopastusta. :) Harmi vaan, kun oma kunto ei oo ihan paras mahdollinen, niin ei jaksa olla osastolla niin kauan kuin saisi. Vielä on vähän heikko olo synnytyksen jäljiltä.

Sen verran piti vielä mainita synnytyksestä, että vaikka juuri mikään ei mennyt suunnitelmien mukaan, niin tapahtumasta jäi silti hyvä mieli. Kätilöt ja lääkäri oli tosi mukavia ja ammattitaitosia. Tuonne lähdetään vielä uudestaankin, jos vaan päästään. :)

Kiitos onnitteluista! Niinhän siinä kävi, että oma arvaus oli oikein. Olis pitäny veikata vähän aikasemmaksi. :D

Keskiviikkona mentiin siis aamulla käymään yliaikaiskäynnillä, otettiin kuitenkin varmuuden vuoksi sairaalakassi mukaan, jos vaikka sattuis niin hassusti että haluavat käynnistellä. Vauvalta otettiin sydänäänikäyrää ja lääkäri ultras ja teki mulle sisätutkimuksen. Kohdunsuu oli kahdelle sormelle auki ja kanavaa jäljellä sentti-puoltoista. Lääkäri teki käynnistyspäätöksen, kun kohdunsuu oli kuulemma niin "herkullinen". :D Siitä sitten lähdin osastolle, mies lähti vielä töihin, kun osastolla on se vierailukielto. Ja eihän sitä tiennyt kuinka kauan käynnistelyssäkään menee. Kymmenen aikaan sain ekan käynnistystabletin puolikkaan. Muutama vähän tuntuva supistus siinä tuli, mutta ei piirtyny edes käyrille, kun niitä ajettiin. Yhdeltä alko ihan nurkan takaa säännölliset ja kipeät supistukset heti kolmen minuutin välein. Kahden aikaan olis pitäny ottaa toinen puolikas tabletti, mutta synnytys oli jo niin hyvin käynnissä, ettei tarvinnut. Kohdunsuu oli auki 3 senttiä, kanava melkein hävinnyt. Kolmen aikaan pyysin päästä salin puolelle, olin jo sen verran kipeä. Soitin miehelle, että lähtee vähitellen töistä sairaalaa kohti.

Mut sitten valmisteltiin siinä rauhalliseen tahtiin supistusten välissä ja sitten saliin, johon päästiin 15.45. Mies siellä jo odottelikin. Ajettiin taas vähän sydänääni- ja supistuskäyrää, minkä jälkeen pääsin ammeeseen lillumaan. Vesi autto kipuihin aluksi tosi hyvin, mutta tunnin jälkeen olin taas jo niin kipeä, että ei mitenkään päin oikein voinut olla. Kätilö ehdotti kohdunkaulanpuudutetta, kun toivoin että epiduraalia en haluais. (Mainittakoon, että tässä vaiheessa olisin ollut valmis ihan mihin vain...) Kohdunsuu oli 7 senttiä auki, kun lääkäri tuli laittamaan puudutteen. Samalla vauvan päähän laitettiin pinni mittaamaan sykettä. Puudutteen laitto oli kyllä ehdottomasti kamalinta koko synnytyksessä, mutta kyllä se sitten oloa helpottikin. Loppuajan ennen ponnistusvaihetta istuskelin kiikkutuolissa ja hönkäilin ilokaasua. Vähitellen alko tuntua melkosen kovaa ponnistamisen tarvetta ja samalla vauvan syke tipahteli reilusti supistuksen aikana. Kätilö katto kohdunsuulle, täysin auki. Sitten ponnisteltiin, ensin kontiltaan, kun selällään ja kyljellään vauvan syke tipahti, kontillaan pysyi hyvänä. Vaikea oli kyllä niin ponnistella, mutta kyllä se siellä eteni. Lääkäri teki imukuppipäätöksen, joten siirryin selälleen jalat tuille. Siinä vaiheessa, kun lääkäri sai sen kuppinsa vauvan päähän ja valmis vetämään, olin kuitenkin jo ponnistanut pään ulos. :D Tiukassa se oli, ja niin oli hartiatkin. Episiotomia sinne kuitenki piti imukupin takia leikata ja kyllähän siinä tuli vähän lisädamageakin...

Istukka oli kiinni tiukasti, eikä olis halunnut irrota ollenkaan. Kätilö tiputti oksitosiinia, että kohtu supistelis, mutta kovasti sitä jouduttiin painelemaan, että istukka tuli ulos. Kohtu ei kuitenkaan supistunut ja vuoti reilusti. Mahan päällä oli koko ajan toinen kätilö painelemassa, joka painalluksella tuli kunnon lorahdus verta. Lääkäri tikkas alapäästä syvimmät vauriot samalla kun sitä kohtua yritettiin saada supistumaan. Onneksi se sitten suostui supistumaan ja vuotokin rauhottui. Verta ehti mennä kuitenkin 1,5 litraa. Kätilö teki viimeset kursimiset. Ei ne kuulemma laskenu paljonko tuli tikkejä, mutta sanoisin että tarpeeksi. Ei siinä tainnyt tuon vuodon takia leikkurireissukaan kaukana olla.

Synnytys oli siis aikas nopea, 1. vaihe 5h 50 min, 2. vaihe 15 min, 3. vaihe 20 min, yhteensä siis 6h 25 min.

Poika syntyi siis 9.12. klo 19.15. 49 senttiä, 3920 grammaa ja päänympärys 35 cm. Apgar-pisteet 8-9-9. Solisluu napsahti poikki vauhdikkaan ja rajun syntymän takia. Kätilö ihmetteli pojan kuivaa ja kuoriutuvaa ihoa ja lastenlääkäri päätti laittaa vauvan lastenosastolle tutkimuksiin. Sielläpä se poika on vieläkin, kun ne siellä tekevät terveestä lapsesta sairaan. Iho todettiin aivan täysin normaaliksi yliaikasen lapsen ihoksi, mutta halusivat seurailla olkapäätä, ettei siinä ole hermovauriota. Sitäkään ei ole, mutta tänään ne keksi jäädä seuraamaan pojan tuhisevaa hengitystä... Samanlaista oli ainakin naapurisängyssä nukkuvan äidin vauvan hengitys, joten en ymmärrä miksi niiden pitää väkisin keksiä terveestä lapsesta vikaa. Hengitys helpottuu tosi äkkiä keittosuolatipoilla ja hapetusarvot on koko ajan tosi hyvät. Toivottavasti pieni pääsis pois tuolta pian. Kamala ikävä on.

Minä tulin just kotiin, kun en halunnut enää jäädä katselemaan toisten vauvoja. Vointi on vielä vähän heikko, kun menetin niin paljon verta. Hb oli eilen aamulla 85. Jalkovälikään ei vielä ihan iskussa ole, joten rauhassa otetaan. Hukan ulkoilutukset on kyllä nyt täysin miehen heiniä. Hukka oli muuten tosi onnellinen, kun tulin kotiin! Sain hyvin sydämellisen vastaanoton. Piti ihan korvasta purasta, kun oli niin ihanaa. :)

Mutta semmosta. Teksti saattaa olla hieman sekavaa, mutta suotakoon se nyt mulle. Lähdetään vielä tänään käymään sairaalassa poikaa katsomassa. Pitäkää peukkuja pystyssä, että saatais huomenna hakea lapsi kotiin!