Viimenen päivä huhtikuuta. Kyllä on vuosi mennyt nopeesti. Vuosi sitten valmistelin häitäni. Eikä siitä niin kovin kauaa ole. Tosi äkkiä jotenkin tuli nämä kesäilmat. Tänään ollut 19 astetta! Aurinko meni pilven taakse pari tuntia sitten, mutta jospa se vappujuhlijoiden iloksi tulisi vielä takaisin esille. Kunhan ei vettä sada, etteivät raukat kastu. Me juhlitaan vappua varmaankin kahdestaan kotosalla, ehkäpä telkkua katellaan. Ostin kyllä pari olutta ja siideriä, ettei ihan kuivin suin tarvi olla. :)

Mun viisaudenhampaiden kuoppia ihan vähän kolottaa, mutta tosi helpolla oon päässy. Yhden särkylääkkeen otin tänään, kun päätä särki niin kovin. En olis uskonu, että tämä käy näin helposti! Ei kyllä pelota läheskään niin paljoa toisen puolen hampaiden poistattaminen enää.

Kävin tänään ostamassa työ-/kanihuoneeseen uudet verhot. Nyt ne pitäis vaan ommella. Ei vaan ollenkaan huvittais. Mua polttelee siivotuissa kangaslaatikoissa olevat trikoot, olis kiva ommella niistä vauvanvaatteita. En vaan viitsi, kun ei oo kelle tekis, kun ei "varastoonkaan" uskalla, jos niille ei koskaan tulekaan käyttöä.

Opinnäytetyötä pitäis alkaa ajatella. Mulla ei oikein oo mitään aihettakaan. Haluaisin tehdä jonkun tuotteen, en siis mitään pelkkää tutkimusta. Aluksihan mun piti tehdä sellainen opasvihkonen sikiöseulonnoista, mutta Stakes on teettänyt sellasen just tänä vuonna. Oon sitten miettinyt (yllättäen) kaikkea lapsettomuuteen liittyvää, mutta mihin siinä tarvis esim. opasvihkoa tai -videota? Ahistaa jo koko opinnäytetyö, vaikka sitä on vielä yli kaks vuotta aikaa tehdä. Tai ehkä just siks.

Puhuttiin tänään äitin kans eteläpohjalaisuudesta. Äitihän on sieltä kotoisin siis, isä täältä. Minä oon asunu lapsuuteni täällä Pohjois-Pohjanmaalla, käyny välillä muualla ja palannu takas. Omassa mielessäni oon kuitenkin aina ollut enemmän eteläpohjalainen, kuin pohjoispohjalainen. Eteläpohjalaisuus on mun veressä paljo vahvemmin. Mistä sitten johtuu, en tiedä. Äiti kuulosti tyytyväiseltä, kun on onnistunut omaa kulttuuriperimäänsä siirtämään ainakin yhdelle lapselleen. Olisikohan elämä helpompaa siellä, mihin kuuluu?

Ehkä vielä joskus pääsen asumaan sinne, missä esi-isien ja -äitien henget vaeltaa laakeiden peltojen yllä...