Etsiskelin haulla lapsettomuusblogeja. Aika monessa puhuttiin katkeruudesta muiden raskauksia kohtaan. Tai katkeruudesta ylipäätään. Tämä nettimaailma on kyllä tosi hyvä paikka purkaa tuntojaan, niin onnellisuutta kuin niitä ikävämpiäkin tunteita. Ja joo, kyllä mullakin on niitä katkeria tunteita tullut jo tämän lyhyehkön lapsettomuusuran aikana. Tuntuu ihan helvetin pahalta, kun jollakin puolitutuntutulla tärppää yhestä kerrasta. Tai vahingossa. Koulukaverinkin yllättävä raskaus tuntui pahalta hetken. Sitten se hetki meni ohi, nyt katselen kasvavaa mahaa onnellisena toisen puolesta. Joskus tulee kyllä raskaana olevia katsellessa niiiin epäonnistunut olo. Haluaisin tehdä miehestäni isän, vanhemmistani isovanhempia, siskostani tädin... mutta ei... ei vaan onnistu.

Mutta silti toivoisin, että jos ja kun joku tuttavista raskautuu, se kerrottaisiin mulle. Enkä halua, että sitä onnea vähätellään. Kamalampaa se olisi, että on raskautunut, eikä ole siitä ollenkaan onnellinen.

En muista enää mitä mun piti kirjottaa. Kai se pointti oli se, että jokaisella on kuitenkin oikeus niihin tunteisiinsa. Raskaana oleva saa ihan rauhassa hehkuttaa onneaan (tai kauhistella pahoinvointiaan), ja minä aion ihan rauhassa valittaa (lähinnä täällä) kun en onnistu lasta tekemään miehelleni.