Viimeisiä lomapäiviä viedään. Ei mitkään hyvät lomatunnelmat ole kyllä ollut. Tämä lapsettomuus tuntuu nyt jotenkin vielä pahemmalta kuin yleensä. Olin niin ajatellut, että jos sitä kesällä onnistais... Viikonlopuksi odottelen menkkoja alkavaksi. Vaikka tiedän, että tämäkin kierto oli tulokseton, silti mietin ja mietin, olisko tämä tai tuo oire nyt merkki kuitenkin siitä mahdollisesta raskaudesta. Uskon, että tämä on miehelle helpompaa, sen ei tarvitse koko ajan tuntea näitä vihlaisuja ja oireita milloin mistäkin. En tiedä kuinka tarkkaan se on selvillä mun kierrosta muutenkaan, en sille ikinä kerro, koska olis otolliset päivät, en halua, että me harrastetaan kalenteriseksiä. Toki itse tiedän milloin on ovulaatioaika, vaikka en kovin seuraiskaan kiertoa. Se seuranta on tuolla melko syvällä alitajunnassa.

Onkohan tämä joku kosto siitä, etten ikinä jaksais millään odottaa mitään, vaan kaikki pitäis saada heti? Eiköhän me olla jo tarpeeksi odotettu. Yksi raskaus tänne, kiitos!

Mutta on kai tässä lapsettomuudessa hyvätkin puolensa. Nukuin tänäkin aamuna ihan rauhassa yhdeksään, illalla valvoin huoletta puolilleöin. Voin mennä ja tulla miten haluan. Kukaan ei kilju nälkäänsä eikä märkää vaippaa, ei kiukuttele (paitsi minä itse), ei vaadi, ei huuda. Olisko elämä loppujen lopuksi helpompaa ilman lapsia? Illalla saa aivan itsekseen makoilla sohvalla ja katsoa telkkua, ei tarvi viihdyttää  tai ruokkia ketään.

Ens maanantaina mulla alkaa kuitenkin taas koulu harjottelulla. Sinänsä kyllä odotan sitä innolla, että saa päähän vähän muutakin kuin tämä lapsenteko. Ja sitä paitsi pääsen taas oppimaan uutta!