Kolme viikkoa harjoittelua lasten leikkausosastolla takana. Kaksi viikkoa jäljellä. Tähän asti oon ollu instrumenttipuolella, ens viikolla vaihdan anestesiaan. Hyvä niin, se tuntuu olevan vähän mielenkiintosempaa tässä vaiheessa opiskeluja. Mulla oli aluksi tarkotus olla koko viis viikko instrumenteissa, kun siellä ei saa anestesiapuolella olla raskaana, kun ilmanvaihto on niin huono ja on mitattu liian suuria kaasupitoisuuksia. Mutta nytpä sitten voinkin tehdä sen anestesiapuolenkin. Siellä on ehkä vähän enemmän oppimista tähän harjoitteluun liittyen. Sellaista peruselintoimintojen tarkkailua siis. Sydänkäyrää ja hengitystä ja verenpainetta ja ja ja... lääkehoitoakin.


Tänään esittelen teille mun ehkä suurimman aarteeni. Se on löydetty Raahen kierrätyskeskuksesta. Ne luuli, että se on rikki, ja sain tingattua hinnan varsin alhaiseksi, 36 euroon, vaikka se on aivan toimiva. Parempi kuin suurin osa uusista. Ja kaunis. Tällä hetkellä se toimii lähinnä sisustusesineenä, mutta on se ollut mulla käytössäkin. Toimii kuin unelma. Saanko esitellä, Tikka:



Siitä oli tosiaan vain neula poikki, kun sen ostin. Tikka on tehty 1952, ja toimii jalkavoimin. Ei haittaa sähkökatkotkaan! Suurin osa Tikoista vietiin Venäjälle sotakorvauksina, mutta osa jäi Suomeenkin. Mulla on tuohon alkuperäiset käyttöohjeetkin tallella. :) Tikka on jotain, josta en aio ikinä luopua. Uskotteko?

Kuvassa olevat kukatkin on vaihteeksi ihan hyväkuntoisia... Niillä on joskus tapana repsottaa, kun kukaan ei niitä muista kastella. Oikeessa yläkulmassa oleva kultaköynnös näyttää nyt tosi hyvältä, se on tuuhea ja kauniin värinen. Vaan eihän se tuossa kuvassa näy.