Hukka-lapsi nukkuu, niin on aikaa kirjoittaa. :P

Oon mietiskellyt taas tätä lapsettomuus-asiaa. Luin blogini läpi, tai tuon lapsettomuus-kategorian. Tänne blogiin tulee kirjotettua aina vaan kaikkea negatiivista, mutta tänään ajattelin olla positiivinen, sen rajoissa mitä lapsettomuuden kans painiessa voi positiivinen olla. :)

Ajattelin siis kertoa teille, että tällä hetkellä, juuri nyt, en osaa ollaan yhtään kateellinen, katkera tai epätoivoinen. Osaan iloita toisten lapsista ja toisten raskauksista. Ehkä tuo koirakin tekee osansa, kun sen kans kuluu kyllä aikaa. Eihän se lasta korvaa, eikä se meille vauvankorvike olekaan, mutta kyllä se iloa tuo elämään. Minä, punkero, olen juossut kahtena päivänä peräkkäin! Vapaaehtosesti! Se jo kertoo jotain. :)

Tällä hetkellä tuntuu, että sen ens viikon lääkäriajankin vois peruuttaa, mutta tiedän että se kaduttais myöhemmin, joten en peruuta. Nyt just tuntuu siltä, että kyllä se lapsi tulee kun tulee. Eipä niistä tutkimuksista haittaakaan ole, varsinkin jos nyt saadaan vain se lähete tutkimuksiin.

Tänään osaan siis iloita elämän pienistä iloista, vaikka tiedänkin ettei tämä olotila kauaa kestä. Siksipä se onkin sitäkin arvokkaampi. :)