Tänään oli ohjelmassa soittaa diabeteshoitajalle sokeriarvoista. Mua on niin stressannut ne sokerit, kun en mitenkään enää tässä vaiheessa haluais aloittaa insuliineja, niinku oon aiemminki sanonu. No, tällä kertaa sain taas synninpäästön eikä mittailuja tarvi tehä enää ku kaks kertaa viikossa. Kuulemma hoitaja ei oo missään vaiheessa edes ajatellu, että mun pitäis alottaa ne insuliinit, se on vaan miettinyt, että jos vauva näyttää kovin isolta, niin sitä ei päästetä pitkälle yliaikaseks. :) Että turhaan oon stressannut! :D Näillä mun arvoilla ja pienillä ylityksillä ei kuulemma ole tässä vaiheessa mitään järkeä aloittaa pistelyitä, kun mun vointi on hyvä ja vauva on normaalikokoinen. Huh. Mutta jos ne arvot nyt taas aloittaa nousemisen, niin se hoitaja aiko konsultoida äitipolia, että käynnistetäänkö, jos (kun) ei tajua itse syntyä ennen laskettua.

Nyt on kyllä niin hyvä mieli, kun tuntuu ettei ookaan ihan kelvoton. Kävin jopa reippaa(hko)lla aamulenkillä Hukan kans, tai siis en lyllertänyt ihan niin hitaasti ku normaalisti. Saaliina oli pari melkein kipeää supistusta! Jee!