Vieläkin yhessä koossa! Mun on jo kohta kaks viikkoo pitäny ottaa viimenen mahakuva, mutta onpa hyvä että oon venyttäny sen näin pitkälle. Ihan turhaan olisin aikasemmin ottanu, ku sitte olis kuitenki pitäny vielä ottaa yks. Nyt en enää suostu kantamaan tätä viikkoa kauempaa, niin ei tarvi enää kuvata.

Onhan tuolla jo vähän kokoa. Hukkakin siellä taustalla kattelee pihalle.

Huomenna onkin sitten aamusella se yliaikaiskontrolli. Olispa aika kiva, jos ei tarvis mennä enää sinne... Normaalilapset syntyy viimestään päivää ennen sitä kontrollia, mutta ei tämä näköjään. Olis kiva jo saada se mahan ulkopuolelle. Vointi on kyllä edelleenkin ihan hyvä, vähän tietty kolottelee eri paikkoja, mutta pääasiallisesti ihan hyvä. Olin olettanut, että näin raskaana oleminen olis vaivasempaa, mutta eihän tämä nyt niin kamalaa ole. Paitsi tuo pää, joka kohta räjähtää odottamisesta. Yhtään ei auta se, että muutkin odottaa tätä syntyväksi ja kyselevät, että eikö se jo synny. Ihan ku minä voisin sen päättää! Eilen jätin ensimmäistä kertaa vastaamatta puhelimeen, kun tiesin mitä asiaa soittajalla oli... Tai no en kyllä kuullu kun se soi, mutta en soittanu takasinkaan. Oli se sitten miehelle soittanut innoissaan, että ollaanko jo synnyttämässä. Ärh. Siis ymmärränhän minä, että toisetkin odottaa, mutta kyllä silti oon sitä mieltä, että mulla on se suurin odottaminen ja turhautuminen odottamiseen, eikä sitä auta ollenkaan se, että muut yrittää saada mua lähtemään synnyttämään. Toistan, ihan ku minä sen voisin päättää!

Mutta joo, jo riittää avautuminen. Jatkamme odottamista. :)